Nick heitti minut aamulla bussiasemalle, josta tulin Queenstowniin. Hain DOC-toimistosta (Department of Conservation, joka hallinnoi Uuden Seelannin kansallispuistoja) lipun, jolla olen oikeutettu nukkumaan ti-ke yon Mackenzie majalla (telttapaikat oli sielta loppu, vain maja tarjolla, otin sen). Nain tama taalla menee. Jokamiehen oikeutta ei ole samoin kuin Suomessa.

Nyt on toki vasta maanantai ja nukun leirintaalueella. Huomenna aamulla bussi vie reitin alkuun. Yleensa Routeburn Track kavellaan 3 paivassa, mutta mina 2:ssa, mika ei liene kumma saavutus, kun matka on kai 35 km vuorien yli helppoa reittia.

Kiertelin luppoaikaa Queenstownia.

Kaupunki on laaksossa, vuorien ymparoima. Lumi on huipuilta sulanut. On kesa.

Kaupunki on natin Wakatipu-jarven rannalla. (Purjeen ylapuolella lentava tunnistettu objekti on lokki.)

Riittakoon tama kuvista. Kyseessa on turistipitoisin kaupunki, jossa toistaiseksi olen ollut. Se nakyy keskustan ilmeessa ja miksei siinakin, etta internet-paikkoja on taalla tosi tiheasti (tassa huoneessa paukuttaa minun lisaksi 35 henkea, kaikilla koneilla joku).

Muuta mielessa olevaa. Kun asensin eilen lahtiaisiksi Nickille skypen, tuli taas esiin mita on olla Brittilaisen kansainyhteison jasen. Naytin miten etsitaan kontakteja ja han laittoi siihen sukunimensa. Esiin tuli sukulaisia Englannista, USA:sta, Australiasta, Kanadasta, Jerseysta. Sellaista se on, kun koko maailma on ollut brittien leikkikentta, se on tavallaan sita yha. On helppo lahtea pois kotimaasta, kun kotimaita ovat oikeastaan nama kaikki.

Huomenna 6.2. jaa paivakirja paivittamatta. Seuraava kirjaus keskiviikkona 7.2.

Briefly in English. In Queenstown. I entered succesfully to Queenstown and took a couple of photos of this touristic township. Tomorrow a morning bus takes me to the start point of the Routeburn Track. There won't be any blog note tomorrow because I'll walk 2 days.