Herasin tanaan 20.1. ja soin, kunnes sade alkoi. Odottelin 3 tuntia, jatkui. Vaikka olin katsonut teltanpaikan tasaiselle, en esim. kuoppaan tai maen viereen, oli selkani alla kuitenkin sentin syvanne, johon vesi keraantyi. Hmm. Taytyy katsoa tarkemmin ensi kerralla. Onneksi on kalvoja mukana levitella teltan pohjalle, niin ei haittaa.

Satoi yha. Lahdin kohti paikkaa nimelta Muller's hut. Sinne oli kilsa ylamakea. Satoi. Satuin polulle samanaikaisesti britti-usa-canada-porukan kanssa. Heista erosin tunnin jalkeen, silla heille riitti valitasanne. Satoi. Jatkoin ylospain. Unohdinko sanoa, etta satoi. Pidin taukoa kaltevaseinaisen kiven takana, jossa oli hiukan kuivempaa. Jatkoin ylos. Tuli lunta. Satoi. Tuuli. Tulin selanteelle, jossa tuuli niin perhanasti. Jos Suomessa on kova tuuli, niin laittakaa se mielessanne pieneksi tuuleksi ja ajatelkaa siita kova tuuli.

Kirjoitan hiukan kiireessa, koska on niin kolikkosyoppo internet. En korjaile ajatuksia.

Satoi jatkuvasti. Selanteen jalkeen kaannyin vasemmalle ja reitti lopulta johti yht. 3 tunnin jalkeen Muller's hutille. Olin noussut kilometrin. Osa siita hiukan vaikeaa. Piti kayttaa kasia.

Muller's hut on iso, mutta tanaan olin eka vieras (siella on aina majavahti, joka oli saksalainen Anja kesalomatoissa). Laitoin ruokaa. Tipuin vetta lattialle koko ajan, vaikka olin ottanut takin pois ja kengat ja sukat. Anja sanoi, etta sisalampotila on 15, mutta kun sisalla ei satanut eika tuullut (majan seinat kylla ulvoivat ja lattia tarisi), niin tuntui lampimalta. Lahdin takaisin. Satoi. Tuuli aivan hirveasti.

Selanteen jalkeen rupesi helpottamaan. Tuuli vaheni. Vastaan tuli muita Mullerin majalle menijoita. Oli hauskaa vaihtaa mielipiteita ja kertoa kuinka monta prosenttia heilla on matkasta jaljella. Itsehan en ollut alaspain menijoita juuri nahnyt. Puolivalissa rinnetta ryhtyi aurinkokin paistamaan. Hyva nain.

Mulla on naemma taalla yhdet hyvat vaellussukat ja yhdet huonot. Hyvat oli tanaan jalassa. Pystyy menemaan likomarissa kengissa ongelmitta. Tietaa hyvaa ennen kuin lahtee great walkseille. Great walks tarkoittaa niita pitempia patikointireitteja taalla, jotka joutuu buukkaamaan etukateen. Taman paivan matkan suuruisia nousuja (reipas 1 km) ei ole great walkseilla joten hyvalta nayttaa sinne meno sitten kunhan kerkian.

En ole muuten kertonut, etta Uudessa Seelannissa ei ole jokamiehen oikeutta. Siksi kaikki on saannollistellympaa kuin Suomessa. Leiripaikoilla on aina paljon porukkaa. Siksi myos great walkseille paastetaan paivaittain vain tietty maara ihmisia. Ainoa poikkeus taitaa olla joenvarret. Kuulin, etta yopya saa missa vaan 10 metrin sateella joen rannasta. Kuulostaa hyvalta. Nick laittoi postia, etta haki ostamani kanootin. Naen sen huomenna, kun palaan Christchurchiin.

Briefly in English. In Muller's hut. I walked up 1 km to Muller's hut and back down. It rained a lot and the wind was really really really strong. But I was able to do it without problems (total 7 hours). This is good when heading in future for the "great walks" as they say here in New Zealand for some longer trekking routes.