Hain eilen 6.1. mountain biken, ajoin teltan viereen ja menin maate.

Herasin tanaan sunnuntaina 7.1., aamiaistin leipaa, jonka paalle laitan aina maapahkinavoita ja juustoa (ei talla kertaa munia), ja lahdin pyorailemaan kohti Taraweran jarvea. Sinne oli iso ylamaki. Onneksi oli vaihteet. 8 km makea ylos tulin siniselle jarvelle, joka oli nimensa mukaisesti sininen. Kiersin sen kavellen 6 km (talla lailla sita turisti uskoo esitteita, kavelee jos on mainittu etta kavella voi). Metsa oli jattilaismaista, saniaiset 10-metrisia.

332626.jpg

Siina vieressa on vihrea jarvi, jonne ei saa menna. Se on naet tapu. En ole kysynyt viela keltaan mikseivat sano etta tabu, kun tarkoittaa samaa asiaa. Ehka maorin kielessa ei ole b-kirjainta? No asiaan. Vihrealle jarvelle ei paase siksi, etta jarven saareen on haudattu muinaisia maoripaallikoita. Kartoissa lukee "private area". Se onkin meille lansimaisille helpompi ymmartaa kuin "tapu". Sanottakoon viela, etta vihrea jarvi oli kaukaa katsoen vihrea.

Naiden huimien elamysten jalkeen jatkoin kohti Tarawera-jarvea, joskin pysahdyin Buried Villageen. Taraweran tulivuoren purkaus peitti sen tuhkaan 10.6.1886. Kiertokayntia veti maorinainen, joka oli kylalaisten jalkelainen. Jotkut olivat selvinneet purkauksesta paeten tai kuten englantilaisseppa, joka oli kaynnilla toisessa kylassa silloin. Usea hautautui.

Koko tapauksesta on jaanyt runsaasti tietoa, koska turismi oli alkanut alueella jo tuolloin. Alue tunnettiin luonnonmuodostelmasta, valkeasta portaikosta, jonka ylatasanteella oli kuuma lahde. Vesi valui portaita alas ja muodosti altaita. Niissa 1800-luvun turistit kavivat kylpemassa ja maorit tarjosivat heille ruokaa, kun turistit lilluivat kuumuudessa. Tasta maorit saivat palkkioksi rahaa, jonka he kuluttivat ostamalla viinaa hotellista, jonka englantilaiset olivat rakentaneet turisteja varten.

Maorikylan 100-vuotias tietaja ei ollut tyytyvainen siita, etta maorit ovat ryhtyneet turistien takia juomaan viinaa ja ennusti purkauksen. Han oli yksi pelastuneista, kaivettiin 4 paivan jalkeen tuhkan seasta. Purkaus patosi jarven ja nosti sen pintaa, joka peitti lopulta valkean portaikon, joka oli ollut turistien vetonaula.

Nain se lyhykaisyydessaan meni. Minusta tassa tositarinassa on hauskaa elaman symboliikkaa kaiken kaikkiaan, oikein nasta tarina.

Nyt taidan oikaista ja kirjoittaa vain nopeasti, etta sitten kavin Tarawera-jarvella ja palasin takaisin (oli hauska alamaki) ja menin Thermal Villageen, jossa maorit ovat elaneet vuosisatoja kayttaen hyvakseen vulkaanista energiaa. Maaperakin oli kuuma, onneksi oli kengat jalassa.

332627.jpg

Kyla oli noin 400 x 400 metrin kokoinen ja kaikki ruoka tehtiin kuumaan maahan tai veteen upottamalla ja muutenkin kaytettiin kuumavesialtaita hyvaksi eri tavoin. Kylan esittelija oli paikallinen maorinainen. Toinenkin kuva laitetaan.

332628.jpg

Pelkaan naet, etta internet-aika loppuu. Siksi sanon vain, etta huomenna lennan Christchurchiin.

Briefly in English. Not time.