Matkasin torstaina 15.2. Kaikourasta Blenheimiin, jonne talletin maksua vastaan turhana painolastina tietokoneromppeet ja vaelluskengat. Toinen ja kolmas bussi vei Nelsonin ja Motuekan kautta Marahauhun, joka on jo niin pieni paikka, ettei siella ole juuri muuta kuin sisaanmeno Abel Tasmanin puistoon, jossa kulkee Abel Tasman Coastal Track, yksi takalaisista great walkseista.

Hollantilainen Abel Tasman oli ensimmainen eurooppalainen, joka naki Uuden Seelannin. Vuosi oli 1642, jolloin nelja hanen miehiston jasenta souti maihin nykyisen Abel Tasmanin puiston alueella. Kavi kuitenkin niin, etta maorien sotakanootti pysaytti soutajat ja tappoivat kaikki. Abel Tasman ei koskaan astunut Uuden Seelannin mantereelle, mutta tieto maan olemassaolosta sailyi.

Yli sata vuotta myohemmin 1769 britti James Cook tuli toisena eurooppalaisena laivueena Uuteen Seelantiin. Han parjasi maorien kanssa paremmin. Myos ranskalaiset laivastot mm. Marion du Fresne purjehtivat Uuteen Seelantiin Cookin vanavedessa, mutta heille ei ollut suotu supliikin lahjaa. Maorit tappoivat du Fresnen ja soivat hanet ynna 20 merimiesta, ihmissyojia kun olivat.

Tuo aika oli maorien heimosotien aikaa. Siksi he olivat niin hyvia taisteluissa ja voittivat brititkin monissa kahakoissa, vaikka olivat kivikauden ihmisia. Heimosodista viela, kuulostaa hurjalta, etta Pohjoissaaren maorit valtasivat jossain vaiheessa koko Etelasaaren ja soivat etelan maorit. Kun Cook purjehti 1769 saarten ympari ja kavi Fjordlandissa, siella oli muilta paossa enaa pieni etelasaarelaisten maorien heimo. Heitakaan ei enaa myohemmin loydetty, kun britit alkoivat asuttaa saaria.

No se siita historiasta. Lahdin patikoimaan lenkkarit jalassa kohti Appletree Bay -telttapaikkaa, johon minulla oli varaus. Maasto oli helppoa, siksi olinkin jattanyt vaelluskenkani pois turhana painona. Reitti kulki vehrean metsan keskella tarjoten aika ajoin nakyman merelle. Vastaan tuli paljon paivaretkelaisia ja niita vaeltajia, jotka olivat lahteneet pohjoisesta ja lopettivat polun etelapaahan. Oli laskuveden aika ja siksi rannoillakin kaveli monia ihmisia.

396771.jpg

Laskuveden aikaiset vesistoylitykset ovat 51-kilometrisen Abel Tasmanin reitin erikoisuus. Reitin ohjekirjassa on vuorovesitaulukot, joita taytyy osata lukea, jotta ei lahde pisimmillaan yli tunninkin kestavaan ylitykseen vaaralla hetkella. Vuoroveden erot ovat 4 metria, joten asiaan kannattaa paneutua!

Abel Tasmanin puistossa on paljon paikkoja teltoille, liki jokaiselle rannalle voi tehda telttavarauksen. Tayteenbuukkauksia ei esiinny niin kuin etelan great walks -reiteilla (majoja on reitilla kolme, ne voivat toki tulla tayteen).

Toinen ja kolmas keino saavuttaa Abel Tasmanin puiston rantoja on vesibussi tai kajakki, joita on tarjolla reitin molemmin puolin. Puiston mainosten vakiokuva onkin joukko kajakkeja 70-senttisessa peilikirkkaassa vedessa. Aurinko paistaa liki ylhaalta ja kajakin varjo nakyy selkeana pohjassa, mika antaa kulkuvalineesta painottoman aavemaisen vaikutelman.

Abel Tasmanin puistossakin vesi solisee lukuisissa kirkasvetisissa puroissa, mutta toisin kuin Etelasaaren etelapaassa, taalla pohjoispaassa vesistossa on giardiaa. Se tarkoittaa kaytannossa sita, etta vetta juotuasi menee vatsa loysaksi joksikin aikaa (jos joku tietaa enemman, tarkentakoon). Ilma oli kuuma ja kun mulla oli vain puolen litran vesipullo, kiirehdin tunnissa Appletree-rannalle 5,5 km (ei vuorovesiylityksia talla valilla). Siella on hana, jonka vetta keittelin varastoon. Giardia naet kuolee 3 minuuttia kiehutettaessa, ainakin ohjeiden mukaan.

396769.jpg

Kilometrin ranta oli kokonaan omani, ei ketaan muita paikalla. Pontollinen vessakin oli.

396768.jpg

Myohemmin illalla tosin paikalle saapui joku muukin. Siina vaiheessa olin jo vetaytynyt telttaan lukemaan kirjaa.

Herasin tanaan perjantaina klo 4 aamulla, silla minun oli tarkoitus olla puistossa vain tama yksi yo. Taivas oli tahtikirkas, kuu nousi kapeana sirppina minua tervehtimaan. Keittelin vetta ja soin kevyen aamiaisen. Purin telttaa varovasti, silla hiekkarannalla yopymisen ikava puoli on, etta hiekkaa menee joka paikkaan. Onneksi yo oli ollut kuiva, joten ei siitakaan suurempaa ongelmaa tullut.

Lahdin patikoimaan takaisin klo 5:37 lampun valossa, jonka saatoin sammuttaa 45 minuutin kuluttua aamun valon voittaessa. Saavuin bussin odotuspaikkaan hyvissa ajoin. Yksi bussi vei Motuekaan, jossa riensin ulos moikkaamaan Johania, joka oli eilen tunnistanut minut suomalaiseksi Blenheimissa bussia odotellessa. Johan oli nyt matkalla Abel Tasmanin puistoon, josta mina olin jo tullut pois, joten toivotin miehelle onnea.

Nyt olen Nelsonin kautta tulleena takaisin Blenheimissa ja haen pian tietokoneromppeet varastosta. Sitten bussilla Pictoniin, jossa olen seuraavan yon.

Briefly in English. Abel Tasman Coastal Track. I spent one night in the Appletree Bay camping site of the Abel Tasman National Park: walking there 5,5 km and next morning back. It's different from the previous great walks in the south because you walk all the time near sea. The track also includes some 1-hour crossings over bays that you can do only while the tide is low.