Eilen sunnuntaina 7.1. jäi kesken Thermal Villagesta kertominen, kun kolikot loppuivat ja piti palauttaa polkupyorä.

Haastavaa on, että Thermal Villagessa elämä perustuu epäluotettavalle vulkaaniselle energialle. Niin kauan kuin 200 metrin päässä oleva geysir purkautuu säännöllisesti, kaikki on hyvin. Mutta muutama vuosi sitten geysirejä oli peräti seitsemän lähekkäin. Sitten taas joskus ainoa geysir pysähtyi kolmeksi päiväksi. Se on pelottavaa, sillä paine maan sisällä ryhtyy kerääntymään ja voi myöhemmin puhjeta suurena purkauksena. Sillä kertaa geysir kuitenkin vain alkoi uudestaan toimia.

Thermal Village on osa Rotoruan kaupunkia, sen laidalla. Muitakin vulkaanisia kyliä alueella on. Ongelma on maanjäristykset, jotka voivat muuttaa maaperän rakennetta. Jokin kanava voi mennä kiinni ja toisaalla uusi aueta. Esim. viime vuonna Rotoruan keskustassa aukesi uusi geysir tai kuuma lähde. Kun niin käy oman talon kohdalla, ei voi mitään, talo hajoaa. Sitä varten on vakuutuksia, jotta talo korvataan ja voi muuttaa muualle.

Tämä kaikki tapahtuu vaiheittain. Esim. telttani alla ei voi geysir yhtäkkiä alkaa pulputa. Ensin tuntisin muutamia viikkoja tai päiviä kohonnutta lämpöä maassa. Höyryä alkaisi tihkua. Sitten vasta syntyisi geysir. Siinä vaiheessa olisin jo vaihtanut teltan paikkaa monta kertaa.

On kokonainen insinööritieteen haara miten kuuma lähde eliminoidaan. Yksi vaihtoehto on antaa lähteelle tilaa viiletä vapaassa ilmassa purkamalla kaikki rakenteet ympäriltä. Toinen on tehdä paikalle pieni voimala. Silloin kaikki on taas hallinnassa, kunnes tulee seuraava järistys.

Tämä Thermal Village on ollut turistikohde jo 1800-luvulta. Paikalla on siitä asti sekä asuttu kyläyhteisössä että esitelty kylää turisteille. Esittelijä itse noin 55-vuotias nainen oli sen sukupolven ihmisiä, joita kiellettiin puhumasta kotona ja koulussa maoria. Ei hän vieläkään sanonut maoria niin hyvin puhuvansa, että esim. opettaisi lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Yksi sukupolvi maorinpuhujia hukattiin, mutta tässä Thermal Villagessa on erikseen maorinkieliset koulut, johon hukatun sukupolven vanhemmat lähettävät kauempaakin lapsensa kouluun.

334467.jpg
Kuvituskuvana maakuoppa, jossa ruoka valmistuu

No se siitä.

Tänään maanantaina 8.1. lensin tänne Christchurchiin ja asetuin asumaan Nickin alivuokralaiseksi. Homma järjestyi päivässä internetin kautta. Vuokra on erittäin kohtuullinen, noin 120 euroa viikko. Nick on mukava kaveri, 43-vuotias, tykkää juosta ympäröivillä kukkuloilla. Takapihalla kasvaa limettejä, persikoita, omenia ja viinirypäleitä. Sää on +25, joka on ylläri, sillä olen kauempana päiväntasaajasta nyt kuin edellisinä päivinä (Wellington oli viilein, kova tuuli ja +18 astetta, muut noin +24 astetta).

Kävelin äsken kortteleita ympäri. Kauppoja on, ravintoloita on. Paljon pieniä yrittäjiä. Pienesti virtaava joki on lähellä, Heathcut river, näin jo sydämessäni itseni siellä melomassa. Maa on tässä ja 10 km kohti keskustaa lättänää, mutta kukkulat alkavat kohota yli 500 metriin 2 km päässä. Polkupyörän aion ostaa pian, samoin kanootin, mutta katsotaan kuinka järjestyy.

Huoneessani on tietokone, jonka Nick tarjoaa käyttööni. Yhteydet tuntuvat olevan ok, mutta omaa läppäriäni en saanut vielä kiinni. Jossain mättää, täytyy jatkaa tutkimuksia. Tarkoitus on ryhtyä vaihteeksi töitäkin tekemään.

Briefly in English. Christchurch 8th January. I flew to Christchurch and now stay in Nicks house paying rent to him. The environmet is flat but hills raise to 500 meters 2 km south from here. Nick provides me a computer with internet, which makes me possible to start to work.