Heräsin klo 6 ja söin aamiaista. Taksi nappasi klo 7:10 keskustaan, josta bussilla Methveniin. Sinne menee niin vähän porukkaa, että viimeisen 11 km, joka on pääreitistä syrjässä, hoitaa paikallinen kuljetusyrittäjä omalla tilataksilla. Meitä meni Methveniin minä ja saksalaistyttö. Sain sovittua niin, että 8 euroa vastaavalla summalla kuski heitti minut lopun 16 km matkaa Rakaia-joen sillalle.

373942.jpg

Sillan yläpuolella on Rakaia Gorge -rotkoalue ja Mt Hutt -laskettelupaikka, joiden pinnanmuodoista saanee jotain käsitystä tästä kuvasta.

Veden väri oli ei ollut niin saturoitu turkoosi kuin Waimakaririlla, vaan seassa harmaata. Kuski kertoi veden olleen eilen jopa hiukan ruskeaa johtuen sateista. Tänään vesi oli taas normaalia.

373955.jpg

Laitoin kanoottia kokoon. Paikalle tuli aamutuimaan myös yrittäjiä, jotka tarjosivat jetboat-kyytiä rotkolle. Morjestettiin toisiamme. Turisteja oli paikalla odottelemassa.

373945.jpg

Pääsin lähtemään klo 10:30. Pysähdyin pian ihailemaan hiekkatörmää.

373950.jpg

Rakaia virtasi vielä kiivaammin kuin Waimak. Tekemättä mitään pääsi 7-9 km/h. Virtaamat: Waimak viikko sitten 50 m3/s ja Rakaia tänään 220 m3/s. Vesimäärä ei tuntunut missään. Koko vesimassa virtasi sileänä tasaista alamäkeä.

Waimak ja Rakaia ovat molemmat "braided river" kuten täällä sanotaan. Suomennos voisi olla "palmikoitu joki" kuvaten useita haaroja, jotka jakautuvat ja myöhemmin osa niistä keräytyy yhteen, jakautuvat taas.

Rakaian uoma on keskimäärin 1,5 km leveä (Waimak 1 km). Kuten Waimakissa pyrin valitsemaan omasta sammakkoperspektiivistä haaroja, joilla vettä riittäisi. Se oli helppoa, kun vettä oli niin paljon. Vain kerran jäin jumiin, kun heräsin tekemään haaran valintaa liian myöhään valiten sen mihin vesi ei luontaisesti mennyt, niin jouduin matalikkoon. Parilla askeleella ja melan työnnöllä siitäkin pois pääsi.

Seuraava kuva on tarkoitettu kertomaan, että tällaisia koskia joessa oli. Eli ei edes ykkösen koskia. Rakaia oli siis helpompi kuin Waimak.

373960.jpg

Kun Rakaia-kylän silta alkoi näkyä eikä kello ollut paljon, harjoittelin kuvan ottamista itsestäni vitkalla kameran ollessa virtaan jumiin jääneessä puussa.

373968.jpg

Mela väärällä puolella. Uudestaan.

373971.jpg

No nyt ei kanootin perä näy! No kelvatkoon.

Päätin retken 47 km jälkeen klo 16 keskimelontavauhdin oltua peräti 11 km/h. Valitsin kylän puoleisen haaran, mutta ihmettelin polkujen vähäisyyttä. Sillan alla kulkien pääsisi. Hain vielä kanootilla parempaa kohtaa, johon ehkä tulisi tie. Ei löytynyt. Niin muunsin kamat rinkaksi ja kanoottisäkiksi ja lähdin kävelemään sillan alla kohti Rakaian kylää.

Vaan syy poluttomuuteen selvisi. Sadattelin itselleni, etten ollutkaan osannut valita laitimmaista haaraa. Oli pakko täyttää kanootti uudestaan ja meloa tuo viimeinen 5 metriä ja pakata kanootti sitten uudestaan.

Minua vastaan oli sovitusti tullut Mikko (lukija muistanee, että olemme tavanneet kahdesti), enkä voi kuin kiittää hänen haluaan auttaa. Sain näin erittäin hyvän lopetuksen retkelleni, koska ei tarvinnut alkaa hakea kyytiä Rakaian kylästä Christchurchiin (pääyhtiöiden bussit eivät pysähdy Rakaiassa, koska on niin pieni paikka).

Palasin kotiin hyvissä ajoin, söin, pesin pyykit ja muutenkin alan jo valmistautua muuttamaan täältä pois. Huomenna on pakkauspäivä ja päivä, jolloin myyn kanootin. Nyyh.

Briefly in English. In Rakaia River. I paddled succesfully 47 km in Rakaia River with an unbelievable average speed 11 km/h. Fine day and my last paddling here, as I sell the canoe tomorrow.