Sanottakoon eilisesta viela, vaikka tanaan on jo sunnuntai 11.2., etta Queenstownissa kulutin aikaa valinehuoltoon. Keli naet muuttui aurionkoiseksi, joten otin taas telttapaikan itselleni, joka oli avattuna hiekkainen johtuen sateesta ja hiekka-alustasta kaksi yota aiemmalla Kepler Trackin teltta-alueella. Pyyhin teltan joka neliosentin maralla keittioliinalla. Hyvasti hiekkapoly! Auringossa makuupussi ja muut valineet kuivivat kivasti. Itse menin tuon huollon jalkeen uimaan Wakatipu-jarveen (vasta toinen uintini U-Seelannissa!), jossa kuulemma kesalla lampo on +9 C ja talvella +6 C. Ihan kelpo oli veden lampo mielestani.

Tahan paivaan... harkitsin viela eilen lahtoa Dunediniin, jota Tom oli kehunut. Siella olisi pingviinien toilailuja helppo nahda. Mutta varasin sittenkin bussin toiseen suuntaan, kaikkea ei ehdi.

Luulin lapsena, etta jaatikko on sellainen, jossa on paljon jaata, niin kuin koivikossa on paljon koivuja. Eli etta jaatikolle mennessa luistimet ovat varmaan hyva valine. 1998 kun kavin Kebnekaisella ja nain millainen on jaatikko, hammastyin, etta se olikin vain lunta.

Niin. Varasin taksi paivaksi matkan lansirannikon bussiin ja maaranpaaksi Fox Glacier. Kiva saa, aurinkoa. Ohitimme monta paikkaa, ja koska kyseessa oli nimenomaan Newmans Linen bussi, kuski pulisi jatkuvaa syottoa kaikenlaista mita ymparilla on nahtavaksi. Sen saattoi ottaa taustapolotyksena, johon ei kiinnittanyt huomiota, koska nukutti. Mutta oli myos hyodyllisia ja hauskoja valipysahdyksia hienoilla Tasmanian merinakymilla ja vesiputouksilla, jossa kaikki ryntasivat ulos ottamaan kuvia, jonka jalkeen taas kaikki bussiin ja jatkettiin (ja kuski jatkoi hopotysta). Sellaisia ovat Newmans Linen bussit.

Fox Glacierille saavuimme puoli nelja, jonka jalkeen tehokkaasti etsin leirintaalueen, pystytin teltan seka hain kuljetuksen jaatikolle, koska ei aika riittanyt (eika huvittanut) kavella 6 km suuntaansa.

Fox Glacier on Uuden Seelannin jaatikoista helpoimmin saavutettavissa. Se ulottuu niin pitkalle, etta vain 25 km seka kai 200 korkeusmetria erottaa sen meresta. Fox Glacier on toinen niista maailman seuratuista jaatikoista, jonka koko kasvaa. (Toinen on Franz Josefin jaatikko, sekin Uudessa Seelannissa, 30 km Foxista pohjoiseen.)

Jaatikko-sanasta tulee minulle mieleen myos kylmyys ja puhdas sinihohtoinen valkoisuus. Ensimmainen pitaa paikkansa, toinen ei, silla Fox Glacier (samoin kuin aiemmat Mt Cookin jaatikot) ovat kuin jattimaisen helsinkilaisen lumenkuormausajoneuvon paikalleen lajittamia. Paalla on niin paljon kiviainesta ja polya, etta ne ovat yleissavyltaan likaisen harmaita. Jaatikon alta alkaa harmaa joki kuten Mt Cookilla (pullotin sen vetta, pohjalle ilmestyi hetken kuluttua hiekkaa, sitten join, oli hyvaa vetta joka tapauksessa).

Menin ensin Foxin juurelle (100 metria lahemmas ei paastetty), jossa oli kylma. Sitten menin sivupolkua ja kivirappusia myoten metsan kautta 200 metria ylemmas, josta naki jaatikon paalle, mutta jossa ei ollut niin kylma. Edelleen likaista ylhaalta valuvaa lunta hujan hajan pitkalle kilometreja ylospain. Ihan huima juttu, mutta ehka kuitenkin lumeen tottunut suomalaisuuteni pikkuisen latistaa kokemusta. Palasin takaisin alas ja takaisin kuljetukseeni, niin tulin takaisin Fox Glacierin kylaan.

Jatkan huomenna takaisin Christchurchiin, jossa yovyn 1-2 yota Nickin luona jalleen.

Briefly in English. Fox Glacier. I traveled by bus to west coast and stay now in Fox Glacier village. The Fox Glacier is one of those glaciers that still grow. Photos I cannot put now. Perhaps later.