Tietysti aamulla katsoin millainen kanootti on, täytin kammiot, tutkin melat, tyhjensin ja pakkasin uudestaan ja sain sen jopa mahtumaan rinkkaan. Kävin ostamassa melontaliivit Smiths Citystä, josta on tullut vakiretkikauppani. Klo 13 Nick lähti töihin ja heitti minut Canterbury Parkkiin, jonka vierestä Heathcote riverin yläjuoksu kulkee. Joen hakemisessa meni aikansa, oli niin monta aitaa. Löytyihän se puro sitten.

355395.jpg

Eli eipä tuossa juuri melota. Virtaus alle 0,1 kuutiota sekunnissa. Kävelin pohjaa myöten, vesi oli kirkasta, taluttelin kanoottia. Välistä pääsi melomaan, vaikka ahdasta oli.

355396.jpg

Joki meni usein ihmisten takapihojen kautta. Näin monia pihasomistuksia, roomalaisia plantaaseja, lapsia leikkimässä jne. 5 km jälkeen jokeen liittyi toinen ja meno nopeutui. Nousin 4 tunnin ja 11 km jälkeen joesta, purin kanootin, laitoin rinkkaan ja kävelin 400 metriä tänne Christchurchin kotiin.

Miten varusteet muuten? Melat ovat surkeat (käytin 1-lapaisena), huomasin sen jo 2 vedon jälkeen, hajoaisivat ensimmäisen kerran kiven väliin jäädessään. Ei hyvä. Onneksi on kaksi melaa, toinen varalla.

Kanootti on heppoinen, ei silti täysin toivoton. Kanootin reunoissa on hankalasti 4 uloketta (melan kiinnityspaikat), joihin pystyveto kolisee. Täytyy sahata ne pois. PVC-materiaali joustaa liikaa, tukevoittavaa rakennetta ei ole. Polvillaan meloessa pohjaan tulee kuoppa, löin polveni useasti kiviin pohjan läpi. Ei tekisi hyvää, jos virta olisi kiivaampi, ei kanootille eikä polville. On pakko kehittää uusi ratkaisu kuinka tätä melon ennen kuin lähden kauemmas.

Minne kauemmas? Jonnekin sinne, jollaisia jokia näin Mt Cookille mennessä ja sieltä tullessa. Silmät eivät heti usko, niin puhtaan turkoosia vettä niissä on. Tulevat näet jäätiköiltä erittäin mineraalipitoisina. Juttelin meloessa mm. pienen pojan ja äidin kanssa. Sanoin, että Waimakariri kiinnostaa. Nainen kysyi kai tiedän mitä se merkitsee. En tiedä. Wai-maka-ri-ri = joki-kylmä-erittäin-erittäin = joki jossa on erittäin erittäin kylmää vettä. Huh. Tämäkin juttu täytyy miettiä, sillä menin tämän päivän sandaalit jalassa.

Toisaalta kylmyys täällä ei ole ihan Suomen kylmyyksien veroista. Bussikuski kohti Mt Cookia, joka kuten muutkin bussikuskit täällä oli myös matkaopas kertoen kaikesta mitä ulkona näkyi, kertoi Uuden Seelannin Nato-joukkojen harjoittelevan äärimmäisiä kylmyyksiä varten, jopa -10 astetta. Niin että minä lopulta veikkaan, että erittäin erittäin kylmä jokivesi on täällä suurin piirtein 8 astetta lämmintä = kyllä siinä selviää. Waimakariri pian täältä tullaan.

Lisäkuvana näkymä Mt Seftonille. Sen valkeus lumosi minut perjantaina kaikkein ensimmäisenä. Edessä oleva muistomerkin pinnassa on Mt Cookin alueella kuolleiden muistolaatat. Niitä on hyvä lueskella, jotta itse osaa välttää tyhmyyksiä.

355397.jpg

Briefly in English. First paddling day. I checked the canoe that I bought by paddling 11 km in Heathcote river. Not good. After second test paddling (perhaps later in this week) I hope to find a way to use the canoe in those rivers that go down from the mountains. The extra photo is Mt Sefton in the Mt Cook area.