Meloin tänään lauanaina 27.1. yhden päivän melontaennätyksen 63 km. Mahtava joki tuo Waimakariri. Täydennän huomenna, nyt suihkuun ja nukkumaan...

... nyt jatkuu (su aamupäivä)...

Kuljetus joelle piti kuitenkin järjestää itse, koska vuokraisäntäni lähti kaverinsa ja tyttärensä kanssa tutkimaan saman joen alajuoksua eikä keskijuoksua, jonne itse aioin. Kamoja oli mukana sen verran, etten kävellyt keskustaan, vaan menin taksilla aamutuimaan, josta bussilla Springfieldiin, josta en ennakkoon tiennyt kuinka joelle (rotkosillalle) menen, koska matkaa 12 km. Kysyin kaupasta. Yksi kaupan työntekijä sanoi, että tällaisia hommia täällä joskus hoidetaan, tule kyytiin, ja niin pääsin huokeasti joelle. Hieno juttu.

Epäilykset joen melottavuudesta hävisivät sekunnissa, kun näin Waimakaririn sillalta. Näkymä meren suuntaan oli kilometrejä eteenpäin laakeaa merta kohti viettävää tasankoa. Joen vauhti ei voi olla mikään valtava, vaikka paikallisten yksi lempinimi tälle on "nopea joki" (nopea se on toki kalamiehelle tai sille, joka sen jalkaisin haluaa ylittää -- ei onnistu).

Otin sillalta kuvan yläjuoksulle, jossa rotko-osuus on juuri loppunut.

364156.jpg

Veden turkoosi väri tulee jäätikön mineraaleista. Mitä turkoosimpaa, sitä syvempää vesi on.

364155.jpg

Kokosin kanootin. Kajakkiporukka lopetteli melontaansa tähän. Arvatenkin olivat olleet harjoittelemassa Coast to Coast -kisan melontaosuutta. Pari motoristia tuli juttelemaan ja ihmettelemään mikä paatti minulla on. Mukavaa porukkaa. Heistä toinen otti lähtökuvan.

364153.jpg

Lähdin melomaan. Vesi ei ollut likikään niin kylmää kuin oli mainostettu, +10 sanoisin. Sandaalit jalassa ei mitään ongelmia (alavirralla vesi oli varmaan +15, lämpenee juostessaan).

Alussa vesi pysyi yhdessä uomassa. Virta oli jatkuvaa. Tuli vastaan muutama koski. Pahin niistä sellainen, jossa vesi pusertui 5 metrin alueelle, ja roiskaisi pari litraa kanoottiin. Eikä sekään kuin 1+ luokan koski. Helppoa menoa siis.

Haasteen toi pikemmin joen jatkuva haaroittuminen ja virran luku, josta syystä puolta joutui vaihtamaan aktiivisesti ja valitsemaan haaransa. Tein valinnan veden värin mukaan. Mitä turkoosimpaa vettä, sinne vaan. Jos missään ei ollut täysin turkoosia, menin ensimmäiseen nivaan, joka laski vasemmalle tai oikealle. Pylly ylös matalassa nivassa ja kaikki paino reunaponttooneille. Näin pyrin vähentämään mahdollisten pohjakosketusten negatiivisia vaikutuksia.

Kolme kertaa päivän aikana tein huonon valinnan ja jouduin jalkamieheksi, kanootin taluttajaksi, pohjassa kävelijäksi. Joskus virran valinta olikin tosi vaikeaa, kun "suoraan eteenpäin" ei ollut oikea vaihtoehto. Vesien jakautuessa kivitarhojen kautta moneen suuntaan puolen kilometrin aikana ei lopulta ollut vettä, jossa meloa.

Hyvä puoli oli se, ettei ollut puita näkyvyyttä peittämässä. Joen rännihän on kilometrin leveä useine haaroineen.

364157.jpg

Veden vauhti oli pääosin 4-5 km/h vaihdellen molempiin suuntiin. Jännä piirre oli kahdesta suunnasta toisiinsa törmäävien vesien rajapinnat, jossa vesi pyörähti pohjan kautta eteenpäin. Silloin melojan vauhti tyssäsi, kunnes 50 metrin kuluttua törmäävät vedet taas päättivät lähteä yhteistuumin juoksemaan kohti merta.

Navakka vastatuuli (hyvinkin 15-20 m/s, en ikipäivänä lähtisi Suomenlahdelle moisessa puhurissa) hankaloitti 30 km jälkeen menoa. Tuuli painoi kanoottia oikeaan rantaan, josta piti tökkiä melalla. Onneksi ostin vahvan melan perjantaina, ilman sitä en olisi pärjännyt. Vastatuulessa keskityin pitämään kanootin virrassa ja säästelin voimia, lakkasin yrittämästä nopeaa suoritusta. On onni, että Waimak-joki on jatkuva koski. Jos olisi ollut kilometrinkään järvi välissä, siitä en olisi yli tässä tuulessa päässyt.

Yksi hankaluus vielä oli mutkat, joiden ulkokurvissa on paitsi turkoosein päävirta myös puita ja oksia. Niihin jumittumisen välttäminen vaati kovassa tuulessa huolellisuutta.

364151.jpg

Sain olla joella omassa rauhassa. Joen varressa ei ole rakennuksia eikä mitään ihmiskäden koskettamaa. Nyt liioittelin. Välillä näkyi muutama maastoauto (sellaisilla uusiseelantilaiset ajelevat) ja pärinäpoika. Joen loppupuolella oli kalamiehiä, mutta muita melojia en nähnyt. Lisäksi joen keskivaiheilla näkyi suihkuveneitä, joka on uusiseelantilainen keksintö.

364152.jpg

Veneissä ei ole ulkoista potkuria, sillä se hajoaisi pohjakosketuksiin. Siksi 1950-luvulla kehitettiin vene, jossa vesi kulkee veneen pohjan sisään ja läpi ja tulee ulos kahdesta reiästä, oikea ja vasen. Potkurit ovat molemmissa putkissa, joka mahdollistaa ohjauksen. Näillä veneillä voi ajaa 10 cm korkeassa vedessä ongelmitta. Näin minä sen ymmärrän, korjatkoon hän, joka paremmin tietää.

Noista ihmiskäden jäljistä vielä... joen varrella ei näy taloja tai teitä. Varmaan johtuu ennustamattomista kevättulvista. Viime talvi oli vuorilla lumisin miesmuistiin. Tulvat muuttavat haarojen paikkoja joka vuosi ja kilometrin jokiränni levenee yhä. Siltojakaan en alittanut ainoatakaan. Kun 63 km kuluttua poistuin vedestä, olin tullut vasta seuraavalle sillalle.

Melonnan päätettyäni muunsin kamat kuljetuskuntoon. Kanootti, vaikka surkeaa materiaalia onkin, oli säilynyt ehjänä. Ilta pimeni.

364149.jpg

Koska en ole kanoottikärryä täällä ostanut, se tarkoitti, että selässä kulkevan rinkan lisäksi kannan kädessä melaa ja kanoottisäkkiä. 3 km kuluttua saavuin bussipysäkille, josta yksi bussi keskustaan ja toinen täkäläisen kodin lähelle, jonne saavuin klo 23:15.

Hieno retki kaiken kaikkiaan. Laitetaan vielä perään kartta missä Waimakariri on.

364177.jpg

Punainen suorakaide johtaa seuraavaan karttaan.

364218.jpg

A = täältä lähdin melomaan 27. tammikuuta, B = tänne lopetin melonnan, C = tässä asun (C:n alla Christchurchin keskusta), D = Lytteltoniin patikoin 10. tammikuuta, E = Akaroaan polkupyröräilin 13. tammikuuta. Vasemmassa alhaalla on toinen kiinnostava joki Rakaia (virtaamat isompia kuin Waimakissa). Yläreunassa on pienempi Ashley-joki. Katsotaan, jos ehdin vielä niihin.

Briefly in English. One day paddling record. I paddled succesfully 63 km in Waimakariri river on Saturday 27 January. The map shows places I have visited. A = paddling start, B = paddling finish, C = I live here, D = Lyttelton where I walked 10th January, E = Akaroa where I biked 13th January.