A-N |
P-W |
lauantai, 24. helmikuu 2007
A-N |
P-W |
maanantai, 19. helmikuu 2007
Lento toi 36 tunnissa kotiin turvallisesti. Kotona jälleen kirjoitan ja hieman punon lankoja yhteen.
Ensin tiedotusluonteinen asia. Järjestelytyyppisistä syistä johtuen allekirjoitan lähipäivinä paperin, jonka jälkeen en ole enää Artemis Finlandin palveluksessa. Vanha sähköpostini toimii toki vielä jonkun aikaa. Uusi email-osoite on <janne.pyykko at gmail.com>. Postit ovat tervetulleita tästä ilmoituksesta lähtien.
Kysymyksiä ja vastauksia:
Tilastoja summittaisesti:
Kannattaa muuten tarkkailla uutisista miten Ruapehu-tulivuori kehittyy. Sen pelätään purkautuvan jopa seuraavan kuukauden aikana. Vuoren lähellä kulkee edellä mainittu Tongariro Crossing -reitti, jonka kävelee päivittäin useita satoja ihmisiä. He ovat vaaravyöhykkeessä, jos purkaus on mittava.
Briefly in English. At home remembering the travel. The flights took me home safely. As a whole the travel was a success for me. New Zealand is the best recreational country I have ever visited. Within 49 nights I sleeped 6 nights in national parks, paddled 139 km, biked 220 km (+more), and walked 145 km in national parks (+much more outside national parks). PLEASE NOTE: My email will change soon. The old address is valid only for some months. My new email address is <janne.pyykko at gmail.com>. About this blog, I want to thank all readers and commentators. Also I want to thank my Christchurch host Nick as well as Mikko & family for helping me while traveling.
lauantai, 17. helmikuu 2007
Matkasin perjantaina 16.2. Pictoniin, jonne majoituin telttaan.
Tanaan lauantaina 17.2. aamulla patikoin Pictonin yhdelle maelle, Hilltop View, josta otin merikuvan.
Picton on pieni kaupunki ja sen merkittavin piirre on se, etta siella on Etelasaaren puoleinen laivasatama saarten valiselle liikenteelle. Useampisatametrisia makia on ymparilla paljon patikoitavaksi, ei kuitenkaan vuoria. Lautta lahti puolen paivan jalkeen ja kulki ensimmaisen puoli tuntia pitkassa moneen suuntaan haarautuvassa lahdessa, kunnes tultiin avomerelle ja lopulta 3 tunnin paasta Wellingtoniin.
Saarten valinen matka vastaa matkaa Helsingista Tallinnaan. Joskus valia liikennoi myos nopeita laivoja, jotka suoriutuivat matkasta puoleentoista tuntiin, muttei enaa, koska olivat niin saasta riippuvaisia. Tuulta ja merenkayntia salmessa on pahimmillaan erittain reippaasti.
Wellingtonissa tarkoitukseni oli majoittua viimeiseksi yoksi mukavasti hotelliin, mutta turistikauden ollessa kuumimmillaan sain olla lopulta tyytyvainen loydettyani teltalleni paikan eraan nuorisohostellin takapihalta.
Lisakekuvana nakyma 11.2.2007 Fox Glacierille (takana oleva 150 metria korkea likainen lumikasa on sen alaosa) ja minakin siina pallistelemassa. Kuvan ottanut ranskalaisherrasmies ylisti Aki Kaurismakea taivaaseen enka laittanut vastaan.
Taman kuvan myota uskoisin laittaneeni matkan viimeiset kuvat tahan, silla lento kohti Suomea lahtee huomenna 18.2.
Briefly in English. Picton and Wellington. After having sleeped in a tent in Picton, I waked up today 17th February to walk onto one of Picton's hills (the first photo). The ferry from Picton, South Island took me to Wellington, North Island. I will sleep this last night here in a tent again, because every hotel is fully booked. The extra photo is from Fox Glacier on 11th Feb.
perjantai, 16. helmikuu 2007
Matkasin torstaina 15.2. Kaikourasta Blenheimiin, jonne talletin maksua vastaan turhana painolastina tietokoneromppeet ja vaelluskengat. Toinen ja kolmas bussi vei Nelsonin ja Motuekan kautta Marahauhun, joka on jo niin pieni paikka, ettei siella ole juuri muuta kuin sisaanmeno Abel Tasmanin puistoon, jossa kulkee Abel Tasman Coastal Track, yksi takalaisista great walkseista.
Hollantilainen Abel Tasman oli ensimmainen eurooppalainen, joka naki Uuden Seelannin. Vuosi oli 1642, jolloin nelja hanen miehiston jasenta souti maihin nykyisen Abel Tasmanin puiston alueella. Kavi kuitenkin niin, etta maorien sotakanootti pysaytti soutajat ja tappoivat kaikki. Abel Tasman ei koskaan astunut Uuden Seelannin mantereelle, mutta tieto maan olemassaolosta sailyi.
Yli sata vuotta myohemmin 1769 britti James Cook tuli toisena eurooppalaisena laivueena Uuteen Seelantiin. Han parjasi maorien kanssa paremmin. Myos ranskalaiset laivastot mm. Marion du Fresne purjehtivat Uuteen Seelantiin Cookin vanavedessa, mutta heille ei ollut suotu supliikin lahjaa. Maorit tappoivat du Fresnen ja soivat hanet ynna 20 merimiesta, ihmissyojia kun olivat.
Tuo aika oli maorien heimosotien aikaa. Siksi he olivat niin hyvia taisteluissa ja voittivat brititkin monissa kahakoissa, vaikka olivat kivikauden ihmisia. Heimosodista viela, kuulostaa hurjalta, etta Pohjoissaaren maorit valtasivat jossain vaiheessa koko Etelasaaren ja soivat etelan maorit. Kun Cook purjehti 1769 saarten ympari ja kavi Fjordlandissa, siella oli muilta paossa enaa pieni etelasaarelaisten maorien heimo. Heitakaan ei enaa myohemmin loydetty, kun britit alkoivat asuttaa saaria.
No se siita historiasta. Lahdin patikoimaan lenkkarit jalassa kohti Appletree Bay -telttapaikkaa, johon minulla oli varaus. Maasto oli helppoa, siksi olinkin jattanyt vaelluskenkani pois turhana painona. Reitti kulki vehrean metsan keskella tarjoten aika ajoin nakyman merelle. Vastaan tuli paljon paivaretkelaisia ja niita vaeltajia, jotka olivat lahteneet pohjoisesta ja lopettivat polun etelapaahan. Oli laskuveden aika ja siksi rannoillakin kaveli monia ihmisia.
Laskuveden aikaiset vesistoylitykset ovat 51-kilometrisen Abel Tasmanin reitin erikoisuus. Reitin ohjekirjassa on vuorovesitaulukot, joita taytyy osata lukea, jotta ei lahde pisimmillaan yli tunninkin kestavaan ylitykseen vaaralla hetkella. Vuoroveden erot ovat 4 metria, joten asiaan kannattaa paneutua!
Abel Tasmanin puistossa on paljon paikkoja teltoille, liki jokaiselle rannalle voi tehda telttavarauksen. Tayteenbuukkauksia ei esiinny niin kuin etelan great walks -reiteilla (majoja on reitilla kolme, ne voivat toki tulla tayteen).
Toinen ja kolmas keino saavuttaa Abel Tasmanin puiston rantoja on vesibussi tai kajakki, joita on tarjolla reitin molemmin puolin. Puiston mainosten vakiokuva onkin joukko kajakkeja 70-senttisessa peilikirkkaassa vedessa. Aurinko paistaa liki ylhaalta ja kajakin varjo nakyy selkeana pohjassa, mika antaa kulkuvalineesta painottoman aavemaisen vaikutelman.
Abel Tasmanin puistossakin vesi solisee lukuisissa kirkasvetisissa puroissa, mutta toisin kuin Etelasaaren etelapaassa, taalla pohjoispaassa vesistossa on giardiaa. Se tarkoittaa kaytannossa sita, etta vetta juotuasi menee vatsa loysaksi joksikin aikaa (jos joku tietaa enemman, tarkentakoon). Ilma oli kuuma ja kun mulla oli vain puolen litran vesipullo, kiirehdin tunnissa Appletree-rannalle 5,5 km (ei vuorovesiylityksia talla valilla). Siella on hana, jonka vetta keittelin varastoon. Giardia naet kuolee 3 minuuttia kiehutettaessa, ainakin ohjeiden mukaan.
Kilometrin ranta oli kokonaan omani, ei ketaan muita paikalla. Pontollinen vessakin oli.
Myohemmin illalla tosin paikalle saapui joku muukin. Siina vaiheessa olin jo vetaytynyt telttaan lukemaan kirjaa.
Herasin tanaan perjantaina klo 4 aamulla, silla minun oli tarkoitus olla puistossa vain tama yksi yo. Taivas oli tahtikirkas, kuu nousi kapeana sirppina minua tervehtimaan. Keittelin vetta ja soin kevyen aamiaisen. Purin telttaa varovasti, silla hiekkarannalla yopymisen ikava puoli on, etta hiekkaa menee joka paikkaan. Onneksi yo oli ollut kuiva, joten ei siitakaan suurempaa ongelmaa tullut.
Lahdin patikoimaan takaisin klo 5:37 lampun valossa, jonka saatoin sammuttaa 45 minuutin kuluttua aamun valon voittaessa. Saavuin bussin odotuspaikkaan hyvissa ajoin. Yksi bussi vei Motuekaan, jossa riensin ulos moikkaamaan Johania, joka oli eilen tunnistanut minut suomalaiseksi Blenheimissa bussia odotellessa. Johan oli nyt matkalla Abel Tasmanin puistoon, josta mina olin jo tullut pois, joten toivotin miehelle onnea.
Nyt olen Nelsonin kautta tulleena takaisin Blenheimissa ja haen pian tietokoneromppeet varastosta. Sitten bussilla Pictoniin, jossa olen seuraavan yon.
Briefly in English. Abel Tasman Coastal Track. I spent one night in the Appletree Bay camping site of the Abel Tasman National Park: walking there 5,5 km and next morning back. It's different from the previous great walks in the south because you walk all the time near sea. The track also includes some 1-hour crossings over bays that you can do only while the tide is low.
torstai, 15. helmikuu 2007
Kokeilen ajastettua postausta. Vaikka kirjoitan tata Suomen aikaa keskiviikkona klo 22, taman pitaisi tulla esiin torstaina 15.2. klo 8:00. Syy jarjestelyyn: olen yopymassa Abel Tasman National Parkissa, jossa ei ole internettia.
Kuva lansirannikolta, Knights Point, jonka otin sunnuntaina 11.2.2007.
Briefly in English. No text on 15th February. This is automatic text that will appear on 15th Feb at 8 am Finnish time. The reason for no text: I'm sleeping in Abel Tasman National Park without internet access. The photo is from Knights Point, West Coast, 11th Feb 2007.