Herasin torstaina 8.2. Te Anaun leirinta-alueella, soin ja lahdin kuljetusta odottamaan. Olin ainoa kuljetettava Rainbow Reach -sillalle, joka johtui siita, etta 90% kulkee reitin toiseen suuntaan. Lahdin tarpomaan. Sillan alla oleva Waiau-joki oli kelvon kokoinen, luokkaa 40 kuutiota sekunnissa.

Selassa ei ollut yhta paljon tavaraa kuin Routeburnilla, koska jatin osan vaatteista ja turhista esitteista leirintaalueen tavarasailoon. Puolessatoista tunnissa saavuin Moturau Hutille, jossa taukoilin. Maasto oli aarniometsaista, tuli Suomi mieleen.

Koska kyseessa oli kiwi-alue, joka 300 metrin valein oli ansa stoutille (ymmartaakseni karppa). Naita karppia ei taalla luonnostaan ole tietenkaan ollut. Niita tuotiin vahentamaan levinneita janiksia, jotka olivat karanneita kotielaimia. Mutta kuinka kavikaan, karppa sai paremmin ravintonsa syomalla kiweja ja muita takalaisia elaimia, jotka eivat olleet tottuneet juoksemaan karkuun ketaan. Karpat levisivat ja kiwit vahenivat, nyt karppia yritetaan vahentaa ansoin, ja kuulemma toimii.

(Tahan laittaisin kuvan ansasta, mutten voi, koska olen jalleen vaaranlaisessa internet-yhteydessa, harmi.)

Ruokatauon pidin paikassa, jossa loikkasin kiven kautta 1,5-metria levean puron yli. Oli niin Saariselan nakoista. Tiedossa oli sateita myohemmaksi joten kiirehdin hiukan menoa loivaan ylamakeen Iris Burn -jokea ylos, kunnes saavuin vajaan 7 tunnin jalkeen Iris Burn Hutin teltta-alueelle. Laitoin teltan ja sadetta enteili. Makarat haittasivat (oli ihan mittavasti, purema toki vain kutittaa, mutta jos on paljon, on haitaksi). Keitettyani poperon ja sateen alettua menin telttaan syomaan (piti tappaa 30 makaraa). Lueskelin kirjaa ja lopulta nukahdin sateenropinaan varsin varhain, joskin herasin taas.

Miksi herasin, sanottakoon nyt sekin, etta suorittamaan ensi kertaa elamassani retkeilijan napparyystestia. Mika se on? Yhdistelma kova sade, sisateltan ulkopuolella odottavat tuhat puremaintoista makaraa seka kusihata vaikuttavat siten, etta retkeilijan mieli alkaa kayda lapi erilaisia astioita. Kattila ei, vesipannu ei, ruokalautanen ei, mutta mutta... olin vasta syonyt paikallista reiter-ruokaa (kaadetaan kuuma vesi foliopussiin, odotetaan 10 minuuttia ja syodaan, U-Seelantilaiset versiot ovat varsin maukkaita). On tarpeetonta menna yksityiskohtiin, mutta temppu onnistui mukavasti kaikin puolin, 10 pistetta.

Toinen hankaluus oli yon aikana ruokiani syomaan ryhtynyt hiiri, jonka nainkin. Kalastin sisateltan ulkopuolella olevat ruoat varovasti telttaan.

Sade jatkui aamuun asti. Teltta selvisi testista mukavasti. Sisalla oli kuivanpuoleista.

Perjantaina 9.2. tiedossa oli kilometrin nousu ja sitten hiukan makea alas. 400 metria noustuani ja tauon pidettyani seka rinkan selkaan nostettuani, takaa tuli toinen samaan suuntaan kulkija. Koska maaranpaamme oli sama, esittelimme toisemme ja niin kavelimme koko paivan yhta matkaa. Tom Coloradosta oli nukkunut Iris Burn majassa. Han ja tyttoystavansa olivat irtisanoutuneet toistaan ja lahteneet maailmaa kiertamaan (kumppani oli parhaillaan opettelemassa ratsastusta). Mutta nytpa en menekaan yksityiskohtiin, sanonpa vain, etta Tom oli mita parhainta seuraa ja juttua riitti iltaan saakka, jolloin Luxmore Hutissa vaihdoimme yhteystietoja.

Muita samaan suuntaan kulkijoita olivat israelilais/hollantilais-pari seka kiwi/kiwi-pari, joiden kanssa kuljimme melko samaa vauhtia ja kohtasimme+juttelimme tauoilla ylankoalueen sheltereilla (hatamaja, jossa ei saa yopya, mutta kiva taukopaikka kosteassa sumussa).

Niin, saa oli kehno maisemien kannalta, koska kuljimme suurimmaksi osaksi pilvessa. Sadetta ei kuitenkaan ollut, joka oli hyva puoli. Kartasta voi kylla paatella, etta siella 1400+ metrissa harjanteella kavellessa olisi nakynyt kaksi suurta jarvea, Manapouri ja Te Anau seka oletettavasti joitakin lumihuippuisia vuoria. Me naimme vain lahimmat 100 metria eteen ja taakse, ylos ja alas.

Saavuin vajaan 7 tunnin kuluttua Tomin kanssa Luxmore Hutille, joka oli toinen majakokemukseni. Taalla oli paljon ahtaampaa kuin Mackenzie majassa, koska kylmannihkeassa saassa kaikki pakkautuivat sisaan. Vaihtelua toi kaynti tippukiviluolassa. Lahdin sinne omin pain kehnon lampun kanssa lenkkareissa. Laskeuduin 15 metria alaviistoon, muttei sitten huvittanut pitemmalle. Kiwi/kiwi-pari ja israelilainen kavivat myohemmin alempana, jossa kertoivat olevan iso kammio, jossa kaikenlaisia pylvasmuodostelmia.

Majakokemukseen liittyy naemma aina myos majavartijan luento klo 19:30. Se on aina vitsikas ja kertoo paloturvallisuudesta ynna muista asioista.

Nukkumaan kavin varsin varhain ja herasin tanaan lauantaina 10.2. klo 5:30. Keittelin yksikseni aamiaisen ja kuuntelin lentavaa kissaa. Se on tietysti kea eli maailman ainoa vuoristopapukaija, jolla on erikoinen aani. Se tepasteli majan kaiteella (otin kuvan, mutten voi laittaa sita nyt tahan).

Lahdin tarpomaan klo 6:50 makea alas. Saa oli parantunut ja nain Te Anau -jarven allani. Ylospain tai vuorenhuipuille ei nakynyt vielakaan. Pilvia oli. Kavelin vajaassa 4 tunnissa Control Gatesin kautta luonnonpuistosta pois ja viela takaisin Te Anaun kaupunkiin ottamatta apua kuljetuksista. Patikointia tuli 3 paivassa 54 km. Hyva oli myos tama Kepler Track, joskin jaa jalkeen Routeburn Trackista, jossa maisemat olivat avarat ja toki saakin oli parempi. Kepler kulkee enemman metsissa, jolloin maisemat eivat ole yhta hienot, mutta millaiset maisemat Keplerin keskivaiheilla olisi ollut, niista en toisaalta voi sanoa.

Hain leirintaalueen sailiosta tallentamani tavarat, suihkuttelin ja tulin bussilla tanne Queenstowniin, josta 5 paivaa sitten lahdin Routeburnille. Nyt riittaa patikointi, joskaan jalat eivat vielakaan sanoisi katkolle ei. Aikataulu kuitenkin sanoo ja vaihtelunhalu. En ole viela paattanyt mihin menen.

Muuta: Polkupyorani meni kaupaksi. Hyva juttu!

Briefly in English. Kepler Track. I succesfully walked in 3 days 54 km in Kepler Track starting from Rainbow Reach ending to Te Anau. Many thanks to Tom from Colorado, with whom I talked while walking the second day. Now I'm back in Queenstown. I don't continue walking any more, but go into new directions, though I don't know yet where.